Sote-uudistuksen tavoitteita on perusteltu tasa-arvon lisääntymisellä. Mutta myös niin, että nyt aletaan tarjota kaikille yhtä hyvää palvelua kuin mihin työterveyshuollossa on totuttu. Tällainen lähtökohta kansanterveyden hoitamiskesi on väärä, kuten työterveyden asema nykyään muutenkin.

Toimin vastaavana työterveyslääkärinä useiaa oraganisaatioissa 1978-2000.

Työterveyshuolto hairahti jo 1990- luvun lopussa hakoteille, pois alkuperäisestä tavoitteestaan, työperäisten sairauksien torjunnasta.

2000- luvulla siitä tuli epädemokraattinen etuisuus terveimmille ja taloudellista  etua lääkäreille ja yhä isommiksi paisuneille firmoille.

Työterveyshuollon nimikkeellä ryhdyttiin tarjoamaan helpointa, viivetöntä palvelua  kaikkein terveimmille ja hyväkuntoisimmille ihmisille.

Samaan aikaan kaikkein sairaimmat ja eniten apua tarvitsevat jäävät hoitoa vaille.

Terveyskeskukset tyhjentyivät lääkäreistä, jotka siirtyivät työterveyshuoltoon, jota ei oikeastaan ollut enää olemassakaan. Tässä on lääkärivajeesta johtuvan kriisin ydin, jota poliitikot eivät ole uskaltaneet pistää kuntoon.

On tavallista, että ihmiset, luonnostaan ahneina ja itsekkäinä, eivät halua luopua poikkeuksillisista eduistaan. Mutta sote-uudistuksen mainostama pyrkimys tasa-arvoon on huijausta ja valhetta, jos ylläpidetään äärimmäisiä eroja ihmisille tarjottavissa palveluissa.

Työterveyshuollon alkuperäisen ideologian mukainen tarve loppui 1990- luvulla. Työympäristön vanhat terveyshaitat, melu, rasitusvammat, kemikaalit jne oli saatu eliminoiduksi. Niitä vastaan taistelin käytännön lääkärinä, kouluttajana ja monenlaisen koulutusaineiston tekijänä yli 20 vuotta.

2000- luvulla työstä aiheutuva kohtuuton henkinen kuormitus on tärkein työterveyshuollon kohde. Työkyvyttömyyden suurimmaksi aiheuttajaksi ovat nousseet psyykkiset sairaudet. Kyseessä on työterveyshuollon totaalinen epäonnistuminen, joka ei ole ihmeellistä, koska työterveyshuollon toiminta ei liity työterveyshultoon.

Työterveyshuollon hillotolpille kaikonneet lääkärit ovat yksi syy kansan sairaanhoitopalveluiden kurjistumiseen.

Sairaiden hoitaminen on näet monipuolista ammattiosaamista vaativaa, kovaa työtä. Siis perinteistä lääkärintyötä, jota tein 2016 jakson yhden lääkärin terveyskeskuksessa. Työ oli antoisaa kuin 40 vuotta aikaisemmi, ja potilasjonot yhtä pitkät, eli 0 päivää.

Suomen suuri ongelma ei ole ammattihenkilöstön puute, vaan sen sijoittaminen vääriin tehtäviin.

Ihmisten sotessa keskitytään todellisten tarpeiden tyydyttämiseen. Niiden erottaminen hupijutuista ei ole vaikeaa. Kuunnellaan kansalaisten kokemuksia. Irvimistä uhmaten: kyllä kansa tietää.

Jyrki Joensuu

Lue Ihmisten Soten kaikki 10 teesiä Synaptorin  Soten erikoisnumerosta Synaptori 1/2022

https://www.synaptori.com/wp-content/uploads/2022/01/synaptori1_2022_netti.pdf